Tammikuun lopun päivä tarjosi erinomaiset olosuhteet kuvausretkelle. Pakkasimme Hannan kanssa retkivarusteet, kamerat ja eväät mukaan suuntana Espoon Suvisaaristo.
Koska olen aloittanut tämän blogin juuri, kerron vähän itsestäni sekä Hannasta, jonka kanssa rakennamme tätä Poikkea Polulta -konseptia, -blogia ja YouTube-kanavaa. Linkitän vielä meidän somekanavat jutun loppuun.
Olen espoolainen yrittäjä, perheenisä ja tuotan videosisältöä, kuvia ja podcasteja
päivätyökseni. Olen kuvannut luontoa pienestä pojasta asti ja aloitin jo filmikameroiden aikaan. Retket ja pienet seikkailut ovat aina kiehtoneet minua, mutta erityisesti haluan edistää luonnonsuojelua, kestävää kehitystä ja vastuullista retkeilyä. Oppimatkalla ollaan edelleen.
Hanna Majaniemi on kollegani, helsinkiläinen perheenäiti ja ruokakuvaaja.
Partiotyttö, joka rakastaa luontoa ja retkeilyä. Hanna on viihtynyt patikoimassa ja luonnossa myös pienestä tytöstä asti. Hannalla on vegaaninen Instagram-kanava, jossa on hienoja ruokakuvia ja reseptiikkaa. Itse olen sekasyöjä, mutta hyvin kasvis-, kala- ja kanapainotteinen sellainen.
Vastuksia, säätämistä ja sympaattinen risukeitin
Nokipannukahviretkemme oli antoisa, eikä meille tyypilliseen tapaan säätämiseltä voitu välttyä. Lunta on satanut täällä eteläisessä Suomessa reilusti viime päivinä ja taapersimme meren rantaan puolen metrin hangessa. Rannassa totesimme, että jään päällä on reilusti vettä lumen alla, n. 20 senttiä. Strategiamme muuttui heti ja pysyimme rannan tuntumassa.
Seuraava haaste muodostui aavistuksen kosteista puista. Säilytän nuotiopuita ja oksia auton perällä myös risukeittimeen. Risukeitin on sympaattinen pieni ulkokeittiön voimanpesä, mutta pitää muistaa, että se on myös avotuli. Avotuli tarkoittaa, että sitä voi käyttää vain yleisesti tulentekoon varatuilla paikoilla (lukuun ottamatta varoitus- ja kieltoaikoja) tai maanomistajan luvalla. Meren jäälle tulen saa tehdä jokamiehenoikeudella. Tällöinkin on kohteliasta pysyä sopivan matkan päässä asutuksesta, ettei muille aiheuteta pahaa mieltä.
Tuli ei meinannut syttyä millään. Uskomatonta, miten paljon puut olivat vetäneet itseensä kosteutta autossa. Olin kuivattanut ne aikaisemmin. Hento lumisade saattoi vaikuttaa asiaan. En ole koskaan aikaisemmin käyttänyt myrskytikkuja sytyttämiseen, mutta nyt tuli sekin tehtyä. Tuli saatiin aikaan, mutta jälleen kerran se opetus, että varaudu hyvin, jos se tuli ei sytykään. Tämä oli harmiton päiväkaffiretki, mutta erämaassa saattaa harmittaa isommin.
Luonto lähellä, kuvauksen unelmakeli
Päivä oli kuvaukseen aivan unelma. Aurinko ei paistanut, mutta se valaisi todella hienosti pilvien takaa ja välillä vähän pilkotteli. Valo oli pehmeää, voit katsoa tunnelmia tuolta YouTube-videolta. Hannan mukaan ostamat Tuokio-pannukahvi ja vegaaniset laskiaispullat maistuivat niin hyviltä.
Totesimme jälleen, että äärettömän kaunis ja rikas luonto on erittäin lähellä myös jokaista pääkaupunkiseutulaista. Helsingistä Suvisaaristoon n. 20 minuuttia ja minulta Espoosta kotoa 10 minuuttia. Se rentouttava vaikutus, joka näistä lähiretkistäkin syntyy on käsittämätön. Tyttäreni tuli illalla kotiin ja kysyi eteisessä: mikä täällä tuoksuu näin hyvälle? Se oli ulkoiluvaatteeni ja vaellusaappaat sekä nuotiokahvin tuoksu. Se houkuttelee seuraavat päivät nopeasti seuraavalle retkelle.
Sitten ne somelinkit:
Tervetuloa retkille mukaan blogin, Instan ja YouTuben välityksellä. Ilman Teitä meillä on tylsää!
Blogin teksti: Petri Rajamäki
Kuvat: Hanna Majaniemi